Musta ei oo taas kuulunut hetkee. Jokanen päivä tuntuu raskaalt, kaks viikkoo joka päivä tuntuu hankalalt ja turhauttavalta, sitten todella hyvä päivä, seuraava päivä tuntuu askeleen alhasemmalta ja siitä viel seuraava yhtä hankalalt kuin kaks viikkoo putkee on ollu. Vaikka yritän löytää tasapainoo, pakottaa itteni tekee jotain, tuntuu et se hetki ku teen jotain on ihan ok, mut silti tuntuu etten oo täysillä läsnä siinä, mitä oon tekemässä. Ehkä hyvän fiiliksen tajutessa alan pelkää ja miettii sitä, et kauakohan tääki hyvä fiilis pysyy... Vaikka en miettis tai en haluis, silti se pelko on mun sisällä.
Kuvia ei paljoo oo, koska en oo tehny mitää ihmeelist. Ollu yötä kavereilla, tehny töitä, koulujuttui ja nyt alko perhetyön harjottelu, joten päivät menee siellä ja sit jään ehkä ulos. Tällä hetkellä mua harmittaa sikan, et oon päässy tähä kuntoon, en jaksa enää väkisin yrittää näyttää silt, et kaikki on hyvin vaik ei oo. Vaikka yks päivä onnistuu, ei meinaa et joka päivä siit lähti onki iha uus elämä tavallaa. Vaikka kui haluisin, se ei mee nii.. Kohta vappu, meitsi duunis. Ehkä mä löyän viel keinon saamaa itteni kuntoo kunnolla, enkä vaan yhden onnistuneen päivän takia. Pitää vaa odottaa viellä.
Miira
Moikka Miira! En ymmärrä mikset vaan päästä irti tosta jatkuvasta ylimiettimisestä ja pelkäämisestä ja alaa elää rennommalla asenteella? Mitä sä pelkäät siinä että huomenna oiski huonompi päivä? Elämässä tulee huonompiä ja parempia päiviä ja niiden kanssa pitää oppii elää mutta loppujenlopuks paljon on kiinni asenteesta! Jos aamulla päätät että tästä tulee hyvä päivä ja ajattelet positiivisesti, harvoin päivästä silloin tulee erityisen huono:) Tulevaa ammattiasikin ajatellen sun pitää relata ja yrittää olla vähän ilosempi ja enemmän yolo asenteella:)! Huomista ei ikinä tarvitse pelätä koska ei asiat todellakaan paremmaksi muutu murehtimalla! Lopeta turha murehtiminen ja pelkääminen ja ala vaan elään turhia ajattelematta ja päivä kerrallaan! Mutta jos asiat eivät silti parane kannattaisi ehkä käydä jossain lääkärissä. Mutta kaikkee hyvää sulle! T:1 vuoden lähäri opiskelija:)
VastaaPoistaHeips. Olen yrittänytkin elää rennommin ja murehtimatta ja onnistunut siinä ainaskin vähän. Ongelma on siinä et aamusi tuntuu etten jaksa nousta ylös josta tiedän että om vaikea aamu tiedossa ja koska olen ennen jaksanut jo kuuelta herätä virkeenä tuntuu hirveeltä ettei kahdeksaltakaa oo oikee aika ihmiselle joka on ain ollu aamuvirkku ja rakastaa aamuja... Kaikki ei välttämättä oo aina asenteesta kiinni ja siitä ajatteleeko positiivisesti vai ei. Mä joka päivä toivon et ois parempi päivä ja heti ku on iltasin alan pelkää mitä huomen on. Mun huono päivä ei oo enää se et näytänkö rotalta vihreissä vaatteissa ja meikittömässä naamassa vaan se et jaksanko tehä mitää vaikka tahtoisin kovasti. Hyvä päivä ei myöskää oo se et näytän hyvältä vaan se et onnistuisin asioissa ja jaksaisin tehä niiku ennen ja tehä oikeit päätöksii. Tiiän et valmistun lähäriks mut se ei oo tän ajan murhe voin valmistuu vaikka 50v pääst jos mä nii päätän. Ykkös juttu on nyt se et haluan saaha itteni 116 päivän aikana kuntoo jotta pystyn alkaa elää "normaalia" elämää ku täytän 18 :) kaikki on ihan ok, en oo yksin vaik välil tuntuu siltä. Mul on pari kaverii ja muutama aikuinen nyt isona tukena täs ja se jo kertoo ettei asiat oo vaan vähän vinossa:)
PoistaOotko autokoulussa? tai aiotko mennä?
VastaaPoistaEn ja en tiiä viel
Poista