Se mikä hämmentää nyt, se on mikä mietitytti viel eilen

Iltaa. Aina kun lupaan postauksia, tulee muuta tekemistä, kun en lupaa niitä sataa 10 kappaletta päivässä. Hiihtoloma oli kauan odotettu, mutta ei suunniteltu. Perjantaina kun loma alkoi, meillä oli sillä viikolla viellä vapaa päiviä sillain, että vain ke ja to oli kouluu. Perjantaina mun oli tarkotus mennä kattoo wanhoi, mut se sit vähä jäi. Laittauduin aamusta ja menin näkee muutamii frendei Stadii. Kävin kans siin samalla shoppailemassa ystävänpäivä lahjaa Aleksille. Joteki musta tuntuu, et oon kertonu tän aikasemmassa postauksessa teille, mutta whatever, en jaksais millää tarkistaa. Lauantaina oli ystävänpäivä, jonka vietin perheen kesken ja äitin kaverin kans joka on mulleki tosi tärkee ja sillai :) Sunnuntaina olin sitten kuten edellisessä postauksessa näkyy, niin Aleksin kanssa ja siitäkin mulle on viel postaus osa2 luonnoksena josta väänsin teille siis sen faktat postaukset itestäni.

  

  Maanantain olin Rosan kanssa. Illemmalla nähtii kans Oonaa ja Niinaa ja käytii BKssa syömässä ja kiereltii bussilla siel täällä ja ai että oli aivan täydellinen ilta, varsinkin kun en oo monee vuotee nähny sillain kunnolla näitä kahta ihanaa <3. Illalla jäin kans Rosalle yöks ja käytii päiväl kans hakee mun dösäkortti HSLältä jonka onnistuin kadottaa taas, mut nyt se on hyvässä tallessa, toka kerta kuukauden aikana, yleesä mulla ei puhelin, avaimet eikä kortit katoo, mut sellasta sattuu, onneks oli rehellinen ihminen, joka sen mun dösäkortin löys ja sillain. EI menny senttiikää mun lompakost nyt!

Oon ottanu aivan sikana selfieitä. Tiistaina heti aamusta päivä alkoi laittautumisella ja hymyllä joka oli aluksi vaikea, mutta sitten se muuttui aidoksi, kun mun mummi monen vuoden jälkeen soitti mulle! Syötiin ja lähettiin sitten tyttöjen kans keskustaan jälleen BKseen syömään ja chillailtii sieltääl. Oli ihan kiva päivä ja illalla mentii sitten Jonnan ja Janitan kans leffaan ja sit illal kotiin.

  

Keskiviikko meni pakkailessa, torstai aamuna lähdin aikasin Steissille ja sieltä sitten Sipooseen menevään bussiin ja kurvasin sillä sitten Sipooseen kummitätini luokse yöksi ja uskokaa vain, eksyin keskelle ei mitään. Mua nolotti aivan kamalasti, koska siis mä todella jäin 8km liian aikasin bussista, sekä mä olin lähös kävelee ihan väärää suuntaa, onnistuin kävelee kehän lähelle... Sit soitan kummilleni, että oon jossai ison autotien vieres et tuutteks te hakee mut, mä en vaa ymmärrä, kun siit on just eka vitsailtu et mäki sinne joskus osaan eksyä... Oihvoih onneks mul on ihana kummitäti ja onneks oli akkua. Bussi matka meni muuten hyvin, musiikin ja herkkujen kera ja tutustuin yhtee tyttööki siin, tai no juteltii siin kaikkee ja sellasta, kehuin sen tyylii ja se mun, olen sosiaalinen :D ! 

Perjantaina kun kotiuduin takasin Helsinkiin niin mun kummitäti heitti mut sitten näide vuosien jälkeen mummilleni ja tehtii yhessä vispipuuroo, käytii kaupassa ja tehtii vähä lisää ruokaa, omnom! 

 Lauantai meni musaa kuunnellessa, omassa rauhassa olemista, tanssimista, ruuan laittoa, saunomista, unelmointia, pohdiskelua, itkua ja naurua sekä vaan valvomista ja kaikkea, olin koko vknlopun yksin ja oon tosi onnellinen siitä, koska oma rauha tekee oikeesti joskus hyvää! En meinaa pari tuntii vaan pari päivää, oon ikionnellinen, levännyt ajatuksiltani ja tekemisiltä, kun oon sellanen et mun on koko ajan pakko tehä jotai tai alkaa ahistaa, siks kans en tykkää niiii paljoo kesästä. Selfieitä teille tarpeeks

 En osaa ees kuvailla, kuinka onnellinen mä oon, mutta samalla kuinka väsynyt mä oon. Niin monet asiat on vain muuttunut, mutta oon puhunu siitä muutamien ihmisten kanssa, ja saanut itselleni varmuuden nyt siitä, että muuttuminen tässä iässä elämäntilanteiden oman ja ystävien ja kaikki sellanen ulkonäöllinen ja käytöksessä muuttuminen on aivan normaalia, joten kunhan saan vaan unen päästä kiinni, mä unohdan tän miettimisen ja koitan vain tottua siihen, että nyt on nyt ja nyt oon onnellinen ja mulla on kaikki mitä voin vaan toivoa ja en oo koskaan ollut näi onnellinen varmaa! 

Kuten näette tämän kuvan, joka on tasan 12h sit otettu ja näytän aivan samalta juuri nyt, tosin silmät punasena valvomisesta ja väkisin auki tällä hetkellä, niin sanon vain sen verran, että iskä hommas mulle uuden koneen, johon saan sen videon muokkauksen nyt asennettua, niin kunhan saan taas nukuttua hetken jne. niin voin kuvaa teille ehkä joitain videoita jossaki välissä. Haluan kans muistutttaa kaikkia some mestoistani, kun jotkut ihmettelee missä mun ig jne niin nyt tässä teille nää:

Instagram: mmiiraaa

Kik: miirasii

SnäpChat: miira_nen

Ask.fm: miiranen 

p.s. saa alkaa seurailee, päivitän igtä semi usein, saa tulla juttelee, muhun on helppo tutustuu ja sillain ja se on varmaan yks parhaimist asioista mitä tiiän kun voi tutustua uusiin ihmisiin ja snäpis voi seurailla mun päivää my storessa kans ja askis voi kysellä, mut en henkilökohtasimpiin asioihin välttämättä vastaa! Reippaasti ja rohkeesti vain seuraileen! Voisin jossaki vaihees kuvaa mydayn vaikka sitten 100 lukijan kunniaksi mutta hei! Missä kommentit? EN ymmärrä...

                                                                             Miira

sitä sun tätä

 

Innostuin siis todella nyt lisäilee kuvia tänne ja tekee mieli kirjoittaa, kun ei oikeestaa oo mitää muutkaan tekemistä tässä ennen kuin meen taas nukkumaan. Kuten jo mainitsin, en siis ollut Aleksin kanssa eilen, koska mulla oli niin paljon muuta tekemistä, niin vietettiin tänää ystävänpäivää käymällä pirtelöllä, vaihtamalla lahjat toisillemme ja sitten menimme heille viettää laatuaikaa yhessä ja Aleksin perheen kanssa ja tää on parasta mitä voin vaan toivoo, jos ei olla pitkää aikaa ehitty olla!

Käytiin tänää kans kuvailemassa ja juuri kun olimme menossa bussi pysäkille ja menoss Aleksille, niin Liisa tuli meitä vastaa ja olin kaataa sen ku hyppäsin suunnilleen sylii kun tätäkin ihanaa ollut ihan kamala ikävä! Liisa on ihana ihminen ja sellanen ymmärtäväinen ja kaikist enite omaittesä<3

 1. Aurinko<3 2. Lahja omalta rakkaalta <3 3. Minun oma rakas <3 4. Lempipirtelö, nam!

   Oisko ollut perjantai iltana kun olin kuolla tylsyyteen. Mulla on ollu älyttömän tylsä viikko ja perjantai yöllä sain sitten idean alkaa leikkelee mun uusii farkkui ja samalla mietiskelin kaikkii menneit ja sillai ja ajattelin sytyttää kynttilän, koska kynttilän valo ja hämärä on mulle sellanen mikä oikeesti on ehk mulle tärkei asia mikä saa mut oikeesti rauhottumaan (johtuu ehk hardeista).

Perjantaina kävin taas ostelee itelleni pienii söpöjä juttuja samalla kun kävin kattoon Aleksille lahjaa.

 Kerranki munki meikkipussin sisältö alkaa näyttää jotenkuten ees järkevältä mut en silti ois nii vrma.

  

Perjantaina ku meil oli tosiaa taas vapaata niin mun oli tarkotus mennä kattoo wanhoi mut se sit jäi ja menin näkee Stadiin Nekkuu ja sit siin se koko päivä meniki sitten. Aamusta laittauduin ja kävin hakee mäkist safkaa ja tajusin et mun hiukset on oikeesti kasvanu sikan vaik ei silt näytä mut ku mul on nii paksut hiukset ja kiharat hiukset ni menee tollai lyhyemmän näköseks ja ku ne o leikattu vmuotoon silloi joulukuussa mut oikeesti ne on kasvanu ja on vielki ihmeelisen hyvässä kunnossa.

Mutta nyt on varmaa aika käydä tekee jotaki muuta, vaikka kolmas postaus on jo julkastu ehk sit sen jälkee. Ja hei! Postaus ideoita otetaan vastaa lisää! Oisko teist kivaa lukee sellast mis kertoisin itestäni? Uudetki lukijat sitten tietäis mistä mut löytää ja tavottaa jne. Kuka oon mis oon minkä ikänen, mitä opiskelen ja niin edelleen, oisko hyvä?  Tsau!

Ystävänpäivä 14.2.2015

Hyvää iltaa kaikille! Kello lähestyy puolta kymmentä ja eilen oli niin paljon tekemistä, etten ennättänyt koneelle tekemään postausta ystävänpäivästä. No mutta kuten joka vuos pyrin panostamaan tähän postaukseen, niin en taaskaan onnistunut. Mutta multa kysyttiin esimerkiksi askissa, että mitä ystävänpäivä mulle merkitsee. No siis, mulla on joka päivä melkein ystävänpäivä, se on silloin aina kun vietän ystävän tai ystävieni kanssa aikaa ja mulla ei ole yhtä suurinta ja rakkainta ystävää, mutta yllä olevassa kuvassa näette mulle tärkeimmät vaikka muutama puuttuukin, kuten Venla, Annika, Wille,.... Mutta oon sitä mieltä että aito ystävä tietää olevan mulle tärkeä vaikka en sitä usein ääneen sanoisi. No mutta, yp suunnitelmat meni perseelleen, mutta mulla oli silti kiva päivä. Aamupäivällä kävin pikkusisaruksieni kanssa pizzalla, sen jälkeen lähdettiin shoppaileen ja sit isosisko tuli yöks meille ja äitin kaveri jonka kans oon iteki semi läheiseks tullu ja juteltiiki aamuu asti melkeepä. Eilen en siis ollut Aleksin kanssa mikä harmittaa mua hirveesti, mutta mulla ei oo koskaa ollu ketään, jonka kaa oon erityisemmi ystävänpäivän ollu, joten eiköhän tämäkin saa sitten viellä oottaa :). Miten teidän ystävänpäivä meni? Saitteko lahjan/kortin? Mitä se teille merkkaa? :)

Maanantai vapaa päivä

Heissulivei! Mulla tosiaan tänään on vapaa päivä ja se on sitten mennyt ihan hyvin tähän asti ainakin jossei pienii turhautumisia lasketa. Meillä on ollu tosi raskasta koulussa nyt päivien suhteen, eli kun meillä on ollut paljon päivii, mitkä on 8.30-16 mutta välil on jääny alle ja yli tottakai mutta silti. Esitelmii ja tehtävii, kokeita jne ja siihen viellä henkilökohtainen elämä mukaan niin ai että. Mutta niistä itse ainakin olen selvinnyt ihan hyvin ja tässä se sitten korvataan. Tänään, huomenna ja perjantaina on vapaa päivä, sekä ensi viikolla koko viikko on sitten hiihtolomaa! Mahtavaa, sillä olen tooosi väsyny ollu, mut tää viikonloppu sitten on mennytkin levätessä ja rauhottumisessa ja on oikeestikin tehny mulle ihan hyvää :).

Perjantai oli kauan odotettu, tuntui ettei se koskaan tule, mut sitten se tulikin ja toi ihanan auringon mukanaan<3 Perjantai oli koulun suhteen rento, mutta muuten sitten oli todella rankka mut kaikki päätyi kumminkin ihan hyvin ja kuten sanoin, mua autto tosi paljon rauhottuminen ja rauhas oleminen. Ei mitään vakavaa, mutta kummiskin :). Kevät tekee tuloaan, koskaan en oo näi paljoo kevättä ja kesää odottanut kuin nyt! Ehkä musta joskus tulee viellä kevät-kesä ihminen, en vaan välttämättä haluaisi syksystä ja talvesta luopua, mutta eihän mun ees tartte, jos opettelisin tykkää jokasesta omalla tavalla! Mikä on sun lempi vuoden aika? :)

Tää aamu on mennyt koulu tehttävien parissa ja työjuttujen kanssa ja oon todella sitä mieltä, että mä en koskaan enää en ekan ja vikankaan kertaa jätä mitään viime tippaa... Mutta kohta oon saanu kaiken hoiettua ja viellä kun veisi nuo kaksi kahteen paikkaa, kahelle henkilölle ja saisin mitä tarviin niin kaikki on taas hyvin ennen kuin alan hirveesti stressaamaan ja panikoimaan.

   Keskityn parhaiten musiikin ja syömisen avulla... En tiiä, se voi olla tosi huono tapa, mut mulla ei oo huolta, kun myös urheilu on mulle kuin terapiaa, eikä se pikku syöminen oo aina nii pahaks, kai?

Oon niin levollinen, rauhoittunut, pystyn taas hengittää ja hymyilee. Oon pirtee ja veikee ja uutta intoo ilmassa. Muistakaa että vaikka en tänne joka päivä kirjoittaisi, en koskaan luovu bloggailusta. Videoista joudun tosissaan nyt luopuu, ku mulla on Windows 10 ja en oo viel löytäny videonmuokkaus ohjelmaa tähä... Mutta kunhan löyän niin videoita tulee! Muistakaa seuraa mua instagramissa @mmiiraaa ja ask.fm miiranen sekä kikissä voi tulla juttelee, miirasii

Rohkeesti vaa tykkäilee, kyselee ja juttelee :)!

Ja hei! Hoi! Mulla on siis vapaa päiviä, laittakaa postaus idiksiä! Ihanaa maanantaita kaikille!

                                                                                                Miira

i feel nothing

 Jäättekö koskaan miettimään teidän fiiliksii, niitä oikeita, mitä te oikeasti tunnette? Ei vain koulussa, perheen, poikaystävän tai parhaan kaverin tai muiden kavereiden tai ystävien seurassa. Niitä tunteita, mitä tunnette kun olet yksin, huoneessasi, hiljaisuudessa. Mitä ne ovat? Millaisia ne ovat? Miltä ne oikeasti tuntuvat? Ovatko ne vain sen hetkisiä, vai pyöriikö ne aina ympärilläsi ja peität ne fiilikset jollain muulla, kuten sillä, mitä rakastat esimerkiksi urheilu tai ulkona kävely äitin kanssa. Mulla käy usein niin, että kun mä oon väsynyt, pahoin mielin tai muuta, mulle sanotaan "mieti hyvii asioita, niitä asioita mitä sulla on, mitä muilla ei välttämättä ole". Jep, tuo on totta, mutta onko se myöskään hyvä asia tunkea niitä pahoja juttuja pois sivuun, sillä eikö niihin kumminkin taas jossain vaihees palaa, jollei niitä selvitä jonkun kanssa? Joo siis, mulla on unelma ammattini tiedossa, koulussa menee hyvin, ainakin uskoisin niin. Mulle sanotaan usein, että "Miira sä oot niin kaunis, vahva ja upea ihminen", kun hieman alan kertoo mun elämästä, siitä järkytytään aivan kamalasti. Mulle vaan sanotaan "mitäh?! Sähän valehtelet nyt, ei oot odellista, sano et toi on valetta", vastaan hiljaa "ei, ei se oo, ihan totta puhun"

Se että meikkaa, panostaa vaatteisiin ja hiuksiin, on sosiaalinen, joidenkin silmissä suosittu, omistaa ison perheen, poikaystävän, on koulussa opiskelemassa haave ammattiin, tekeekö se susta upean ihmisen? Tai siis se kun hymyilet, et avaudu paljoo tai jos, niin puoltutulle joka sua ei hyvin tunne. Mä oon onnellinen, kun oon muiden seurassa, mutta en aina. Kun laittaudun, se meinaa sitä, että mulla on vähän kummallinen olo ja koitan sillä päästä siitä pois. Rakastan eniten sitä fiilistä, kun odottaa kauan jotain vaikka viikonloppua ja tietää että silloin on tiedossa esim kaverin synttäribileet tms., mutta vihaan sitä kun ei ollenkaa tiedä mitä tekee. Toisaalta se on rauhottavaa, kun ei koko ajan ole jotain, mutta eikö voisi olla vaikka sillain, että viikot menisi koulu ja kotijuttujen kanssa ja omaa aikaa viettäes ja viikonloput ja lomat hullutellessa? Miks elämä ei vois vaan olla sellasta? Miks ihmiset näkee mut vahvana ja upeena? En oo koskaan saanu siihen vastausta, haluatko Sä vastata?

En siis kiellä sitä, ettenkö ois omalla tavalla kaunis, vahva ja upee ihminen taikka jollain tasolla suosittu, mutta mietin vain, mikä johtaa siihen, et mut nähään sellain. Tää viikko on ollut ihana mut sekava, oon ollu tosi väsyny ja urheillu paljon ja tehny koulujuttuja, pari iltaa ollu kavereiden tai Aleksin kanssa. Maanantaina kuten tuossa ihan ekas kuvas näitte mis oon pyörätuolis ni kertoo siis pelkät vaatteetki, että juoksin kouluun aamulla (kaks alinta kuvaa) ja meil oli aseptiikan tunti ja harjoteltii sit pyörätuolil esim siitä nostoo ja takas laittoo jne. Kuvassa kaksi olin ottamas atm selfiee mut purskahdin itkuu kun en voinu taas sietää kasvojani ja onnistuin nappaa tollasen kuvan sit.  Kuvassa kolme ja neljä, kolmosessa olen onnellisin vähään aikaa parhaiden ystävien kanssa, kuvassa neljä olin keskustassa Aleksin kanssa ja ihan omissa ajatuksissa oikeestaan, mut ei se mitään kaikki on ihan hyvin, paitsi nää ajattelut on mulle vaarallisia kun tekee vaan lisää sekavaa oloo mulle.

Mutta hei sinne ruudun taakse, kertokaa mulle, kuka lukee mun blogia enää? Katseluita on mut sieltä suunnasta ei kuullu yhtikäs mitään!!? KUULEKO MUA KUkAAN, Vai OOKS MÄ YKSIN???!

                                                                                       Miira