Oon oppinnu rentoutuu,yksin,karva kamujen,sisarusten taikka ihan ystävien kesken,kun siltä on tuntunut. Noi kaks kaverii on joka päivä "hukassa",kun kävelee huoneeseeni ni kuuluu vaan "mau" ja voi hihkasta etsivälle yleensä äitille tai isille "pojat on täällä".
Kun Max tuli meille,mä itkin,en oo vielkää keksiny miks ihmeessä. No ehkä siks et tuo otus on nii yli söpö ja pelkäsin ihan kauheesti että Miisu ja Max vie kaiken huomion ja ettei mua ainakaan sit huomattas,kun on neljä kissaa talossa,2 iso ja pikkusisarusta. Jos mä nyt mietin asiaa kunnlla,mä oisin varmaa hullujen huoneella jos nämä kaikki karvaotukset ei ois tullu meille. Max on utelias ja Max on omaittesä,oon oppinu ton pikkukaverin takia ihan hirveesti tän puolen vuoden aikana tästä elämästä,meiän ihku pulleropallero <3 KATTOKAA NYT SITÄ KUI SÖPÖ SE ON!! AWWWW <3
Pari vuotta sitten kun meillä oli talossa 5 hamsteria,jotka toinen toisensa jälkeen kuoli mikä on ollut tosi raskasta esimerkiksi mulle,ni toivoin että saatais joku isompi eläin,kissa taikka koira esimerkiksi. No ehdotin joskus kissaa ja mulle sanottii että ei pysty,ollaan allergisia. No muistan kun eilisen sen ku kissat tuli meille (kaksi alempaa kuvaa Milli ja Molli tuli tällöin) ja oon enemmäön kun onnellinen,sillä tää vuos on ollu rankkaa koko perheelle mutta noi ihanat karvapallot on tuonu iloo,jos ei oo ollu toisesta sillä hetkellä iloo,siis sisaruksesta esimerkiksi. Kissat on mulle kaikki kaike.
Tää kesä. On yks ikimuistoisista. En muista millo oon ollu nii ilonen,mut niin surullinen,en muista millo oon saannu ottaa tosi rennosti mut silti ollu kiireinen. En muista aikaa,jolloin en kertaakaa ois ollu tyytyväinen itteeni,tänä kesänä ekoi kertoi sanoin monesti "tykkään mun silmist","tykkään mun vatsast" jne. Kiitos mun ystävien,jotka sano "jokainen on omalla tavalla kaunis ja oot meiän silmis aina kaunis" jolloin tajusin et mn täytyy alkaa keskittyy hyviin asioihin,ei esimerkiksi muutamii lisäkiloihin hirveellä stressillä ku ain voi tehä asialle jotain,eikös? Im so happy !!!
Ripari. Olin siis nelos riparilla,Sammatissa. Heinäkuun 21.-27. päivä. Viikon kestävä leiri ja ikimuistoinen viikko. Sain melkein heti ekana iltana kaikista tytöistä uuden ystävän,sillä suuni ei vain pysynyt kiinni. Muutaman tunsin jo ennestään,muutamaan tutustuin ja tajusin et oltii muutama vuos sit kavereit mut sit oltii unohettu toisemme ja niin edelleen. Isoset tunsin kaikki isosisaruksieni kautta. Ensimmäisessä kuvassa leirin tytöt joista kaikista on tullu mulle tosi tärkeitä+mun omat mursut kuten Rosa ja Iida joien kanssa tavallaa tonne yhessä lähinkin.
Aikasemmin ala-asteella olin tutustunut Katjaan ja Milliin,muihin tutustuin sitten paremmin riparilla. Mulla on kyllä aivan kamala ikävä takas tonne,en muista millo viimeks olin niin oma itteni,kuin tuon koko viikon. Jos joku teist yllä olevist lukee tän,sanon vaa et ootte tärkeitä! <3
Sitten Janita. täs vaihees voisin sanoo et silmäkulmat kostuu. Miten joku ihminen voi muuttaa koko sun ajattelu tavan elämästä? Muuttaa sut onnelliseks? Saamaa sut olee omaittes?
Rosa. Kuten varmaan jokanen huomaa,tos on aika paljon kuvii missä Rosa on. Eri vuoden ajoilt,eri näkösin,jokanen varmaa myös tietää,kui tärkee Rosa on mulle. No jos ei ni voin kertoo teille.
Tää vuos on ollu mulle tosi rankaka mut silti helvetin parast aikaa,eli paras vuos mut rankkaa.
Rosa on ollu ihan joka ikinen kerta se,jolle meen ekana itkee jopa siit et tekokynsi irtoo,tai hius ei suoristu tai meikti levis,siit miten jäin yksin koulus,en käyny ku 3kilsan lenkillä taikka hamsteri kuoli. Eli isosit ja pienist asioist itken ekana Rosalle. Totta kai muilleki kuten Annikalle,mut en ikinä nii paljoo ku Rosalle. Mä tunnen Rosan läpikotasi,mä tiiän sen tärkeimät päivät,mä tiiän kamalimmat päivät,mä tiiän kaiken sen perheest,mä tiiän ihan kaiken tost ihmisestä. Kukaan ei pysty vaan ylittää Rosaa. Me ei olla bff mut me ollaan tunnettu yli 10 vuotta,aina ku meen niille tai se tulee meille,meiän vanhemmat ksyyy kuulumisii,Rosan äitille pystyn kertoo mitä vaa,mua ei pelota ja saan olla omaitteni. Rosan puoliskä joka on mulle ku toinen iskä,tekee mulle jopa omaan kulhoon vispipuuroo ja välillä Rosa yllättää mut koulus rasialla joka sisältää visparii. Mä rakastan Rosaa YSTVÄNÄ ja sen perhettä kuin omaa ja totuus on se,et jos Rosa ei ois jaksanu mua tätä koko rankkaa vuot,mä en ois enää täs. Rosa tietää mikä mul on sillo ku en oo omaitteni ja se tietää mustaki kaiken. Mä en oikeest tiiä mitä mä ens syksynä teen,ku mennää erikouluu,vaik ei olla oltu ku ylä-aste samas koulus mut silti eri luokalla,mä en lakkaa rakastamast tota ihmist ikin. Ollaa koettu ja kokeiltu kaikkee yhes,kuten energiajuomaa joka oli nii jännää,oltu bussi ajeluil,räpstty kilokaupal kuvii,me vaan tullaa entistä läheisimmiks koko ajan. Muistan ku kerran ku oltii riidois Rosa sano mulle "mä rakastan sua nii paljo et vihaan sitä",se oli varmaa yht ihanaa ku se ku tutustuttiin. En oo koskaa kirjottanu kenestäkää näi paljo,mut kukaan ei pysty ikin varmaa tajuu oikeest,paljosk toi ihminen merkkaa mulle. Mun on aivan pakko kirjottaa tähän viel lisää se mitä Rosa sano mulle tänää watsapis mikä sai mut itkee ja tajuu kui paljo oikeest ihmine voi välittää must just sellasen mitä oon eikä mun tarvii esittää ihan oikeesti ikin niiku ei yhtään mitää!
"OOT UBER SOSIAALINEN,PUHELIAS,HAUSKA,NAURAT LUJAA,SUN KAA ON IHANII MUISTOI JA OOT MUN PIKKUNEN SISKO JOTA MUN TÄYTYY AIN VÄLIL LOHDUTELLA JA VÄLIL VÄHÄ RAIVOO JA VAA KUUNNELLA,SUN JUTUIS ON VÄLIL KESTÄMIST KU ESIM KERROT SUN TOIVELISTAA MULLE KYMMENETTÄ KERTAA,MUT SÄ VAA OOT SÄ JA RAKASTAN SUA TOLLASENA,VÄLIL VÄHÄ ANGSTAAT LIIKAA,MUT OON SUN TUKENA JOS SITÄ TARVIIT,MUN OLKAPÄÄLLE SAA AIN ITKEE,SÄ OOT OSA MEIÄN PERHET,NYT JA AINA,LÖV JYY"
Sä oot ollu parast täs vuodes,sä näät vaivaa muhun sä oot vaan niin ihana. Oon phaoillani ettei vietetä uutvuot yhes,mut kyl me viel keritää <3 Lupaan ajatella sua yöl,ens vuon nähää! <3
siis en pysty käsittää tätä,miten ihanasti joku voi piristää kokonaan koko tän vuoden kaikki ne pahat asiat mitä oon kokenu. Mä en voi sanoo muut ku kiitos iha superisti kaikille mua zempanneille,kiitos! <3 (tulipas pitkä)
Kuten jo monissa yllä olevissa kuvien kera kerroin tästä vuodesta kuinka oon muuttunu ja kuinka asiat on muuttunu ja mitä kaikkee oon kokenu jne. ni ei unohdeta sitä kuinka olen myös ulkonäöllisesti muuttunu ja kuinka se on muuttanut mua sisäisesti. Monet on kommentoinu siitä että olenko lihonu,mun kaverit vihjaa,naapurit ja vanhemmat kysyy oks kaikki hyvi,kaikki o iha okei,mut lopetin juoksemisen n. kuukaueksi ja nyt tammikuussa on tarkotus alottaa ihan kunnolla kaiki alusta just sillee miten haluun elään ja siitä sitten myöhemmin eripostauksessa ihan! :)
Kuten huomaa mun tyyli on muuttunu aina välillä mutta ei paljoo.Voin iha sanoo,että oon suhtkoht tyytyväinen itteeni,jokanen meistä on mutta ei aina halua puhua siitä. Mä oon koko ylä-asteen ettiny ja ala-asteen ettiny sitä mun omaa tyylii ja jos oikein mietitään ni oon nyt 15-vuotias ni voi olla et jos viel vähä ponnistan itteeni kuoresta ulos ni oon löytäny oman tyylin :) Mutta puolet on varmaan jo nukahtanu tän postausta lukiessa ja alla on viellä video joka pikkasen ffeilas mikä ärsyttää mua ihan kamalasti mutta ei voi mitään,siellä on muistoja tältä vuodelta,olkaa kilttejä ja lukekaa,oon tehny nyt 7h tätä yhtä postausta! Kiitos kaikille ihan kaikesta! Kiitos jos luit!
p.s. piristykseksi teille !
Oikein hyvää uuttavuotta viellä ihan jokaselle! Mistelkaa tätä vuotta lämmöllä ja olkaa rauhallisella mielellä khti tulevaa! Mä meen tänään eli uudeksivuodeksi Annikalle yöksi ja huomenna suoraan sieltä varmaan kummitädilleni,tulen vasta lauantaina taikka sunnuntaina ja nautin loppu lomasta,jten ei tule postauksia! Koitan parhaani mukaan ottaa kuvia,mutta en ole varma pystynkö ja kerkiinkö! Muistakaa olla kilttejä ja kertokaapas mitä toiveita teille on ensi vuodeksi!
-Miira
Aamu yöstä ennen ku oltii ulos lähössä napattiin muutama hehkee kuva noiden puhtaasta eteisen peilistä ja sit alettiin laittaa kamoi kasaa mikä oli hirveen riehumisen jälkee aik voimille käyvää.. 
p.s. 
