No niin! Kuten eilen mainitsin, niin tänään vuorossa onkin sitten syksy postauksen aika. Tässä postauksessa ajattelin, että kertoisin vähän miksi tykkään syksystä, millasta aikaa se on mulle, mikä siinä on parasta ja niin edelleen. Voisin vaikka kuva ja ajatus kerralla mennä. Tässä postauksessa esiintyy kaikenlaisia tunteita, mistään ei tartte huolestua, koska ne on tämän hetkisiä ajatuksia, on yö kun taas tätä jaksan kirjoittaa, yöllä tulee ain vaa ajateltua.
miksi tykkään syksystä?- Tykkään syksystä, sillä säät viilenee, saa syysvaatteet käyttöön, on se arki rytmi päällä koko ajan ja on tekemistä. Vaikka ulkona on pimeetä, niin nuo pienet asiat laittaa mut tykkään tästä ajasta. Koulun jälkee tai illálla kun tulee ulkoota, voi lämmittää kaakaon ja leivät ja kääreytyy sänkyyn päiväpeiton alle kattoo netflixiä tai kirjoittaa uusia postauksia. Jotain positiivista ja suomenkielellä suoraan se on vaan se, että koko ajan on tekemistä, jos ei siitä seuraa ahdistunut olo, ja huomaat sen pian tässä postauksessa, nimittäin kerron vähän syvemmin ajatuksistani mitä piilee syysvaatteiden ja muiden positiivisten asioiden alla, millä koitan tasapainottaa näitä ajatuksia ´ja tuntemuksia mitkä ovat ain hetkellisesti mussa joteki ns kii.
millasta aikaa se on mulle- mulle, kuin monelle muulekin, syksyn pimeys tuo sen rankan ja masentuneen fiiliksen päälle. tuntuu, et koko ajan väsyttää ja sit ei jaksais tehä oikeen mitää, mut mä oon sellanen ihminen, et syksysin alan prosessoimaan niitä asioita ain, mitä just SYKSYSIN jostain syystä tulee mielenpäälle. esimerkiksi nyt prosessoin mun tulevaisuutta, ja yleensä tulevaisuudesta ainakin itse saan monissa asioissa tietää aina keväisin, jollon mun tulis olla positiivises ja itsevarmas kunnossa. Esimerkiksi keväällä 2016 mun täytyy päättää, mihin aion suuntautua, pitää alkaa hakee töitä, numerot pitää olla hyvässä mallissa jo ja saan ain joka kevät tietää, minne leirille pääsin isoseksi, vai pääsinkö ollenkaa. Nää on joilekin pieniä asioita, mut mulle isoi ja tärkeitä ja siks syksy tuntuu mulla rankalta ajalt mut samal ihanalt, koska tykkään päästä ajatuksissa eteäpäi ja muutenkin pohtia asioita. Syksysin oon kans itsevarmimmillani, (oks toi ees suomee..)? vaikka sitä ei heti huomaiskaan.
mikä siinä on parasta?- kuten taisin jo vastatakin, niin parasta on sään viileneminen, jolloi saa kaikki ihanat ja söpöt syysvaatteet ylle, nilkkurit, huivit, takit, villapaidat jne. ilman, että paahtuu ja hiki kaatuu päältä! tykkään myös noista lehdistä, ja muutenkin syysmaisemista, kun aurinko paistaa kuurosateiden jälkeen puiden välistä ja kun tulee aikasemmin jo pimeetä. en tiedä miksi, mutta sade rauhottaa mua, ja tuun siit yllättävän hyvälle tuulelle usein.
syksysin mulle tulee usein kans sellasii vaiheit että huomaan muuttuvani melkee päivittäin jollaki tavalla. tai yritän muuttua jotenkin siitä mitä eilen oli. Sitä on kenties hankala selittää. Kasvan päivä päivältä, mutta en välttämättä juuri siihen suuntaan, kun olisin ehkäpä kuvitellut. Itsetuntoni tulee ja menee. Se on kummallista. Pelkään, etten oo joka päivä itsevarma koska sitä oon jollaki tavalla aina ollu, ja ain, ko testaan olevani ei niin varma, tai tulee sellanen olo et riitänkö näi, niin säikähän sitä, et mua pidetään epävarmana tai se jonkunlainen epävarmuus huomattais. Vaikee selittää koska se on nii vaikee hyväksyy, vaik epävarmuus 17vuotiaalla on viellä ihan normaalia, ehkä?
Olen pannut myöskin joitain asioit ja tunteit ja tuntemuksia merkille, kuten että koen välillä puhumisen vaikeaksikin, mikä on vast nyt joteki ilmentyny mulle. On vaikea puhua asioistaan muille, kertoa kun tuntuu pahalta. se on vaikeeta, koska pelkään miten siihe reagoiaa. Se aiheuttaa toki ongelmia. Ahdistun, väsyn, hajoon, tuntuu etten jaksa. Sanat "mulle voit aina tulla puhuu" tuntuvat oudoilta. En osaa reagoida niihin. Työnnän ystäviäni koko ajan kauemmas, vaikka en tahtoisi. Pelkään heitä... Tuntuu kuin en kuuluisi mihinkään, kuin elämälläni ja olemassaolollani ei olisi minkäälaista merkitystä. En tiedä mitä tahdon.
Osaisiko kukaan kaivata, jos en olisikaan enää joku päivä koulussa? Huomaisiko sitä kukaan heistä? Pohdin ihmisten reaktiota, jos saisivat kuulla minun kuolleen tai muuta kamalaa. En edes usko, että moni itkisi. Toivon vain. Enkä tiedä, mitä tulisi tehdä, jotta saisin itseni takas kokonaan jaloilleni. Tavallaa kaikki on kunnossa, mut joku mussa huutaa, tää voi olla kausittainen fiilis, mutta rankkaa tää on, ja siks koitan löytää kans täst syys masennus ajasta niitä pieniä asioita, mikkä tekee iloseks. Ja tiiän mitkä ne on, mut sitä ei koko aja mieti.
Kun minulla on vaikeaa, haluan pysähtyä hetkeksi ja vain olla.. Yhä useammin mieleni tekee satuttaa itseäni; viiltää, raapia tai lyödä, mitä vain, että lopetan murehtimisen ja tajuaisin, että kaikki on ihan hyvin. Itse itseni olen pitänyt kurissa ja yrittänyt pysyä kaukana, mutten tiedä miten kauan kestän. Ajatteleminen tuntuu myös raskaalta vaikealta ja sen myötä kirjoittaminen.. Niinkun aina. Ja siitä olen saanut myös teiltä lukijoiltani palautetta, olen pahoillani, mutta minäkin olen tunteelinen ihminen. Tuntuu välillä, että elän, teen ja ajattelen koko ajan väärin.
Tunnen myös olevani yksinäinen usein, ainakin eniten taas syksyisin. ja se voi olla maailman ihanin ja hirvein asia yhtä aikaa. Yks asia on kuitenkin varmaa. Siitä oppii joka kerta.
Itsensä arvostaminen on tärkeetä, mut niin on muidenkin.Kaikki tekee tyhmiä asioita eikä niitä tarvitse hävetä. Nauraminen on sallittua jos nauraa jonkun kanssa, ei jollekulle ja sallittuu vaik ei oiskaa sisimmässään kaikista onnellisin sillä hetkellä. Joskus on huonoja hetkiä, huonoja päiviä, huonoja viikkoja. Silloin ei saa jäädä yksin. Ja mulla on sellanen aika tällä hetkellä ja uskalla sen sanoa, vai uskallanko? No, sitä varten on ystävät, ja esim tää blogi, missä voin jakaa kanssanne näitä juttuja. On myös ihan ok sanoa ystävälle ei. Aina ei vaan voi, pysty ja jaksa. Eikä siitä pidä loukkaantua. Oikee ystävä ymmärtää sinua ja arvostaa sinua, olit ilonen tai surullinen, Oikee ystävä jää luoksesi vaikka lähtisit pois. Jokasella kuuluu olla oikeus tällaisiin ystäviin ja oikeus nauttia elämästään., oikeus olla onnellinen´ja oikeus jokasella on elää elämänsä just sillee miten se menee.
Toivottovasti tämä(kään) postaus ei mennyt liian sekavaksi, mutta syksy on sekavaa aikaa. Oon niin stressaantunu välillä kaikesta, et pää posahtaa. Tuntuu, että mulla ei ole kuin ehk kaks, kolme henkilöö, jotka tukee mua OIKEESTI, eikä vaan, "tuu puhuu jos jotain". Postauksen idea tais karata käsistä, ja yritän viellä muutaman kerran lukea tän kokonaan ajatuksella alusta loppuun ja korjailla sana järjestyksiä sunmuita, jottei niistä koidu teille(kin) ongelmia. Syksy tuo joka päivä hieman erilaisia tuntemuksia, tuntuu et jokainen päivä on erilainen, toisen päivän itkee, toisen päivän nauraa. Tuntuu, et millokaa ei oo se sama fiilis menossa, vaikka tavallaa sit onkin. Mulla on tämä viikko esim ollut rankka sen suhteen, että ma oli ihan ok päivä osittain, ti oli ihan okei, ke oli katastrofi, to viellä pahempi, pe helpotti osittain, la ihan hyvä ja tänään ollu tosi pohdiskeleva olo. Ehkä tää on osa aikuistumista ja siihen itsenäistymiseen kuuluvaa prosessii, tavallaan kun astuu aikuisen saappaisiin ja kun sehän on nuorelle uusi vaihe, niin sen takia ehkä luo tällaisia tuntemuksia, vai mitä mieltä oot? Tällä hetkellä mulla on hyvä olo, koska en ois uskonu pystyväni kirjoittaa tällasta tänne, ja tavallaan mua vähän pelottaa millasta kommenttii saan, vaik sinänsä mua ei kiinnosta muiden mielipiteet, huonot mielipiteet. Nää on mun tuntemuksia nimittäin ja miten voisin selvitä mistää, jos ei ois omia tunteita? En varmaan mitenkään. Mutta, oiskohan aika mennä nukkuu, pistäkää asiallista kommenttii tuohon alas esimerkiksi että mimmonen postaus oli ja olisikohan hyvä olla lisää tällasii postauksii missä kuulete mun mielipiteit erilaisii asioihin. Musta ainakin on joskus sillontällön lukee postauksii, missä tulee juuri sen yhden henkilön omia mielipiteitä esille ja saa tavallaa uuen näkökulman siihen asiaa ja sit voi miettiä, että mikä on taas oma siit aiheesta.
Palataan taas myöhemmin astialle, toive postauksia otan vastaa, video tai kuva.
Miira
