Viikonloppu infoa & Good Night

 Ihanaa olla taas täällä blogin puolella aktiivisemmin. Siitä tulee itselleen ja myös varmasti teille lukijoille parempi olo, kun saa aktiivisesti seurata jonkun blogia mistä pitää. Itselle ainakin, Tämä päivä on taas sisältänyt kaikenlaista, viimeinen työssäoppimispäivä tosiaan on huomenna ja tänään iski tosi haikee fiilis sen takia, koska rakastan niin paljon olla tuolla. No mut ei voi mitään.

Tosiaan ajattelin tulla infoamaan, että huomenna viimeisen toppi-päivän jälkeen tuun kotiin vaan käväseen hakemaan repun ja laukun missä on viikonloppua varten perus tavaroita pakattuna, sillä isosleiri kutsuu <3. En ota konetta sinne mukaan, mutta ajattelin että voisin tosiaan kuvata pikku pätkiä videota sieltä ja ottaa kuvia kans. Saisin tavallaan kaks postausta siitä ja kuva postauksen yhteydessä voisin kans kertoo tosta meiän seurakunnan isostoiminnasta ja omista kokemuksista siitä, kun olen kummiskin ollut 10 vuotta toiminnassa mukana, joten siitä voi jo kertooki jotain.

Nyt peiton alle ja simmut kiinni, jotta jaksaa vikan päivän ja sit mars leirille, ootta ihania, pus!

                                                                                            Miira

Sata ajatusta pyörii päässä, sata yötä hyörii tää tyttö sängyssä

 

Heips sinne ruudun taakse! Tuntuuko marraskuun pimeys hankalalta? Jos, niin voin sanoa, ettet ole sen asian kanssa yksin. Oon viime päivinä ollut taas tosi väsynyt, enkä oikeen osaa sanoa mistä se johtuu. Oon kerran jo ollut lievän masennuksen rajalla, ellen vaikeamman, mutta testeistähänkään ei aina pysty kaikkea päättelemään. Toivon tämän olevan vain marraskuun pimeyden takia. Vaikka rakastankin syksyä, pimeitä iltoja, sadetta ja sen ropinaa, kun makoilee sängyllä siistissä huoneessa viltin alla ja kuuntelee kivoja biisejä spotifystä, vaikka on hyvä olla ja turvallinen olo, tuntuu että jokin on silti vialla. Osaan ja jaksan nauttia aina hetken aikaa siitä mitä mulla on ja sitten taas valvon ja itken yöt enkä jaksa enkä muista syödä. Kaikki mistä pidän, tuntuu taas tauon paikalta.

 

En kummiskaan aio pitää mistää taukoa, paitsi viikonlopun jälkeen ehkä isoshommista. Blogia en jätä. Juoksemisen pariin lähden taas heti kun tää harjottelu on ohi sillä oon nyt niin stressin ja väsymyksen alla, etten pysty mihinkään muuhun kun blogaamiseen ja sängyssä olemiseen. Edes nukkumiseen en jaksa laittaa aikaa vaan sumplia asioita. Vaikka se ei auta aina asiaan olla yksin...

Mulla on pieni huoli ja itkemisen paine tunne kurkussa koko ajan. Johtuu tosiaan varmaan tämän hetkisestä elämäntilanteesta mikä nyt sitten tuli eteen, on tosiaan yrittänyt koko ajan. Nimittäin maanantaina syntyi isoveljeni esikoinen ja minusta tuli täti+kummitäti pienelle tytölle, joka on nyt teho-osastolla tilanteensa takia. Kaikkea en täällä halua kertoa, mutta tuon verran voin. Tämä on mulle tosi raskas asia, vaikka asiat saadaan varmasti tehtyä, hätä kaste on myös tehty... En tahdo asiasta paljoa puhua, mutta haluan monie tietävän syyn, jos vaikutan oudolta blogissani tai videoilla tms. Se johtuu siitä ja käsittelen asiaa koko ajan. Toivotaan että Pikku Kakkonen pääsee elämään kotielämää jonain päivänä <3. Pikku Kakkonen on tosiaan toinen lapsi veljeni ja hänen kihlattunsa nykyisessä perheessä, perhe on tosiaan siis uusioperhe :). En osaa selitää oikein mut kiitos jos tajusit.

Pelko on yleensä aina se isoin tunne, ja myös rohkea voi pelätä pelkäämistä. Kuten minä. Sain tänään kuulla myös siitä että pappani ei välttämättä selviä leikkauksesta tai ainakaan sen jälkeen kauaa elä. Luoja tietää ja vaikka mun on tätä tosi vaikee ymmärtää ja sisäistää, jonain päivänä tämäkin asia loksahtaa mun nenän eteen ja kerta se on ensimmäinenkin, kun en oo koskaa menettänyt läheisiä...

Perjaatteessa kaikki on hyvin. Pelottaa ja ahistaa ja hermostuttaa vaan juuri elämän saaneen mutta myös ehkä elämästä lähtevän tilanne. Molemmat ovat normaaleja asioita, mutta kun on niin läheisestä kyse, tahtoo vain olla läsnä niin kauan kuin vain voi, ja kun ei oo mahista, väsyy siihen ikävään. Asioilla on tapana järjestyä ja tää ei tuu mulle olee yhtään helppoa vaikka viellä oon tosi rauhallinen. Olen aina ollut tositosi läheinen Papan ja isoveljeni kanssa. Ja tahdon antaa hänen tytöilleen kaiken sen, mitä en itse ole saanut. Tämä kaikki on elämää, muuten oltas ikuisesti täällä :)... pläääh...

Asiat järjestyy jollakin tapaa aina. Ei pidä luovuttaa eikä arvostella itseään, vaan luottaa itseensä ja uskaltaa olla sitä mitä on ja olla vahva, niinkun jokanen meistä jollakin tapaa on.

Mutta tosiaan, viikonloppuna nokkakohti Kellokoskea isosleirille! Mukava viikonloppu varmaan tiedossa ja voisin huomenna jos ehdin ja jaksan kuvata teilel videolle siit sote alasta vähän+jos maltan kuvata leirillä jotai pätkii ni koitan kans saaha leiriltä jotai videoo kuvattuu tänne bloginki puolelle.

 

Mitä mieltä olitte tosta some videosta, entä tästä ehkä enemmä pohdinta postauksesta? Mitä muit postauksii ois kiva lukee? Kysymyspostaus olis kiva, mut ku ei tuu ksymyksiä oikeen. Toiveita saa esittää tohon alas kommentti boksiin. Voisin muuten joulukuussa tehdä joulukalenterin, jos joku vaan kertoo mikä se on :D. Ellen sitten ala soveltamaan. Miten olisi 24 erilaista videoo, yks/päivä ;) pus:*!

                                                                               Miira

Miira SoMessa- video

Heips kukkuu! Maanantai illan kunniaksi tossa vihdoin videoo. Mielipiteitä kaipailen ja niit voi tosiaa heittää toho alas. Video on nopeasti kuvattu kännykällä, mutta tällä mennään. Tarkotus on tosiaan kertoa teille tossa missä ja miten musta kuulee muuallakin useammin jos en blogin puolella heilu. Eli snapissa ja instagramissa olen aktiivisin ja snappiin kuvaan mystoryyn koko ajan melkee.

Nyt on pakko heivaa kone pois ja odottaa puhelua ja viestejä, hyvää yötä kaikille, ootte ihania, pus!

                                                                           Miira

Miks sä sytytit sillat palaa, sun liekit satuttaa mua

Taas yksi mukava mutta kiireinen viikko takana. Maanantaina ja tiistaina hoidin veljen kihlatun tyttöä, jolle koen kyllä olevani täti ja siihen on myös monta muutakin syytä mutten sano niistä enempää. Keskiviikkona olin aamulla hetken tekee koulujuttui loppuu koulussa ja menin vasta iltaan. 

 

Torstaina ssain vapaata töistä ja olin mukavien ihmisten kanssa edustamassa kouluamme Next Step- messuilla. Se oli ensimmäinen koulun ylkopuolinen edustustehtävä missä olin mukana ja eka kerta kun olin messuilla itse duunarina ja oli tosi hyvä kokemus! Suosittelen tutor- toimintaa kaikille, ujoille ja ei niin ujoille mikäli koet vaikuttamisen ja nuorten tukemisen tärkeäksi ja asioihin puuttumisen! Tutorina ei koe pelkoa tai itse ainakaan, ainakaan samanlailla koska et ole yksin ikinä,

Mihin te ysiluokkalaiset tai muut opiskelupaikkaa harkitsevat olette miettineet hakea ja kiinostaako ketään SoTe- ala sillä voisin ehkä joskus tehdä siitä aiheesta postauksen teille, miten ois?

Sen voin kertoa ainakin nyt, että meidän koulussa on tosi hyvä ilmapiiri ja kukaan ei jää yksin, ja jos siltä tuntuu, se on vaan sitä, että se tunne on aiemmin jättänyt syvät arvet ja kokemuksesta sanon!!

Perjantai ilta töiden jälkeen meni kotona chillatessa, musiikkia kuunnellen ja vain ollessa. Myöhemmin illalla menin hoitaa veljen tyttöä ja jäin sitten kans yöksi sinne. On ihanaa, kun lähipiirissä rakkailla ihmisillä on rakkaita ihmisiä, joita myös itse saa rakastaa ja osoittaa sen melkein joka päivä tavalla tai toisella, varsinkin tämä on mulle tosi tärkeetä saada olla tämän pienen tytön elämässä, sillä mun isoveli on kans mulle kaikki kaikessa ja ainoo jolta oikeesti pyydän tilanteessa kuin tilanteessa apua ja hän minulta vaikka ikäeroa onkin 5 vuotta.. <3 En vois olla onnellisempi<3

Lauantaina kun kotiuduin taas veljeltäni, söin ja hoidin hommat ja olin jotekin todella voimaton. Myöhemmin kuitenkin Aleksi tuli käymään meillä ja oltiin hetki meillä ja sitten lähettiin heille ja jäin taas yöksi mikä on ihanaa, kun viikolla ei ehdi niin saa vuorokauden olla oman rakkaan kanssa <3.

Ilta meni nopeasti ja käytiin jo aikaseen nukkumaan koska molemmilla oli menoa tänään. Kaikenkaikkiaan ihana viikonloppu ja oivalsin taas kuinka hyvin mulla on asiat vaik sitä ei ain tajua.

Huomenna kun mulla on iltavuoro, mikäli vain ehdin ja jaksan niin kuvaan teille videoo ja oon pitkää miettiny, että aiheena voisi olla Miira SoMessa- koska monet kyselee vieläkin monen vuoden jälkee missä mut tavottaa ja näi ja oon tosi innoissaa siitä, miten moni jaksaa seuraa mua SOMESSA! 

Nyt nukkuun, ihanaa alkavaa viikkoo teille kaikille ja kiitos että jaksatte lukea mun juttuja, pus :*!

                                                                                    Miira

Mondayy

 Eilinen ilta meni mukavasti ja tämä päivä. Illalla innostuin testaa uusii huulipuniani jotka ovat ensimmäisiä pinkin baby lipsin lisäksi. Halusin testaa jotain uutta ja erilaista ja tässä jonkunlaisia fiilistely kuvia näistä ja ilmeisesti aika tyytyväinen olin ja sopii jotekin tuohon säähänkin. 

 Kamala stressi kerkeenkö saaha kurssi tehtävän valmiiksi ennen perjantaita, kun ei riitä enää aika ja jos en kerkeä niin en saa tehdä näyttöä... Ikinä ei vaan saisi pitää "parin" päivän taukoa mistään... Onneksi äiti auttaa mua kunhan malttaisin itse istua hetkeks ja keskittyä ja keskiviikkon ennen kun meen iltavuoroon niin meen koululle aamusta taas tekee sitä vähän eteäpäin. Nyt vaan on pakko. Ja sittenhän tulee vaan tosi hyvä olo kun se on pois alta. Viisi viikkoa on menny ihan kamalan nopiaa!

Mua naurattaa tosi paljon tää kuva minkä kissastani nappasin! Haha! Ainakin jotain piristystä. No ei. Tänään töiden jälkeen näin isoveljeeni ja hänen tyttöään, oon tosi kiitollinen sisaruksistani ja veljeni lapsesta ja toisesta joka ensi kuussa bihdoin syntyy <3. Onnellinen täti vaikka stressaaki omat asiat.

Nyt yritän viel silmäillä tota tehtävää ja katsoo jos jotai saisin aikaa ja sit nukkuu koska aamuvuoro ja

huomenna taas kiirus päivä kun ensin 7h töitä, sitten tunnin ehtii istuu, sit liikkakerhon ohjaus, sen jälkee lehtien lajittelu ja ke aamuna pakko jakaa ne jo kasilta aamulla ja ysiks pyrin menee koululle, No maltti on valttia ja kun paiskii töitä jonkun asian etee se palkitaan varmasti aina ees joteki, öitä!

                                                                                       Miira

Back to bisnes

Monet ovat viettämässä aikaansa isänsä kanssa tai muuten perheensä kanssa mutta minä päätin unohtaa tämän päivän eilisen työpäivän ja tyttöjen illan takia, ei vaan ollut mikään fiilis lähtää mihkään ja muutekin, jotekin vaan nyt ei tunnu siltä että pitäis jotai spessua tehdä, pitkä juttu. Tosiaan mulla keskiviikkosen vapaapäivän takia oli eilen töitä ja menin tosiaan iltavuoroon. Ihan hullua että huomenna alkaa viimeinen kokonainen viikko työssäoppimista ennen näyttöä! Siis justhan minä sain tietää että pääsin tuoho kouluun, just oltii kasvun jaksolla ja nyt ollaa jo menos hoidon näytttöön!! Koulua käyty tosiaan jo puolet... Valmistun vuoden päästä HERRANJUMALA!!! No sellasta se elämä välillä on, aika hujahtaa silmien räpäytyksessä... Töissä tosiaan asukkaiden kanssa tehtiin pullia, ai että oli makoisia! Ihana työviikko takana ja pari viel eessä. En haluis tuolta lähtää.

 Menin kaheksi töihin ja musta tuntu että olisin ollu vasta pari tuntii töissä mut olinki ollu jo 5h töissä, iltavuorot menee tosi nopiaa, kun silloin ei tapahdu niin paljoon tai sit se on vain tuo kun on viikonloppu niin omaisia ei välttämättä niin paljon käy- tosi paljon tykkään olla tuolla, ja helppoo työtä vaikka onkin raskasta. Totuus on se että asenne ratkasee. Eilen oli tosi rentoo varsikin. 

Kun kello löi puoli yhdeksän kirjotin rapsan ja suuntasin nokka kohti ulos ja Rosan kanssa siwaan ostaa jotain pientä mussutettavaa, sillä tiedossa oli mukava tyttöjen ilta kun ei kotio asti jaksanu ;)! Tosi kiva viikonloppu ja voisin sanoa että mun pelätty tylsä viikonloppu pelastui jo perjantaina kun olin Jannun luona ja sielki vietettii sit tyttöjeniltaa leffaa kattellen ja jutellen. Mukavaa alkavaa viikkoa! P.s. postaus ideoita otetaan jälleen kerran vastaan ja nyt yritän pitää koneen laturiakin silmällä ettei se joka kerta olisi syy postattomuuteen. Myös tuo pimeys on yksi syy. Hyvää yötä!

                                                                                        Miira

Lazy Sunday

Miten teiän Halloween sujui? Itse en ole pariin vuoteen viettänyt Halloweenia kummemmin mutta eilen tosiaan kun frendilläni oli synttärit niin juhlittiin sitten porukalla niitä kaverillamme. Ensin pari tuntia syödessä, musaa kuunnellessa ja vain nauttimalla yhteisestä ajasta. Harjoittelun aikana ei nimittäin ihan joka päivä ehi eikä edes välttämättä aina jaksa kiireen päivän jälkeen nähdä ketään. Myöhemmin lähdimme sitten jatkamaan iltaa Aleksille. Lauloimme singstaria hetken ennen kuin muut paitsi minä lähti- jäin siis yöksi taas Aleksille mikä on ihan hyvä, kun ei mekää ehitä nyt näkee.

Rauhassa heräiltyämme söimme ja vietimme aikaa Allun perheen kanssa ja huh oon niin ilonen, että mulla on niin ihana poikaystävä ja että hänen perheensä hyväksyy mut ja tuntuu ku he oisi mun toinen perhe, Ei oo asiaa mistä ei voisi jutella ja saan olla kuin kotona heillä, aika hyvä juttu vai mitä?

Kahden aikaa kun lähdin Aleksilta menin suoraan Itäkeskukseen näkeen Terhiä pitkästä aikaa kans.

Meillä oli lyhyt mutta hauska tunti ja siinä ajassa pyörittii paris kaupassa ja sitten niinkun aina kävimme mäkkärissä täyttämässä pienet masumme ennen kuin lähdettiin sitten jo kotio päi aiemmin.

Oon tosiaan kauan kans miettinyt, että mun pitäis ostaa jotai hiustenhoito tuotteita ja Anttilassa pyöriessäni sitten samalla katselin noita hiusnaamioita ja nappasin sitten mukaani tällaisen ja tää on tosi ihanan tuoksunen ja nimenomaa kuiville hiuksille tarkoitettu ja hintakin oli vaan n. 5e...

Tosi kiva päivä ollut ellei tätä väsymystä lasketa mikä iski kun myöhästyin ensin dösästä, sen jälke metrosta. Sit jäin metrosta pois et ehtisin muulla metropysäkillä juosta sitten siihe bussiin mut ei ku en tunne esimerkiksi kulosaarta yhtään ja vissii siel jäin metrosta pois ja lähin ettii oikeeta pysäkkiä.

No ei se mitään. Nyt oon kotona ja äsken syötiin perheen kanssa tosi hyvää ruokaa. Huomenna sitten kouluun välireflektioon. Saa nähdä mikä fiilis, kun kouluun asti pääsen kun ei siel oo aina nii hyvä olla. Yritin eilen väsätä sekä videoilla että kuvilla mydaytä mut se aina välil unohtu. Huone postausta varmaan tässä joku päivä tulevalla viikolla tiedossa. Ja aatella et on jo marraskuu, kohta joulu! Öitä.

                                                                                                 Miira