Taustalla soi Alexi Murdochin biisi, Trough The Dark. Kello on 23:58. Herätys soi 6.00. Pää pamahtaa ajatuksista. Mut uskon postaamisen helpottavan. Oli ne sit ilosii tai ei nii ilosii postauksii. Aamulla uusinta koe, jota en kyenny ensimmäisell' kerralla kunnolla tekee samasta syystä. En osaa, enkä jaksa juuri nyt valmistautua kokeisiin. Tänään kumminkin tein sen ensimmäistä kertaa kunnolla enkun kokeessa. Vaikka teki mieli alkaa huutaa ja itkee ja poistuu kokeesta, mä kirjoitin jokaiseen kohtaan jotain vaikka se oikeesti oli tosi lähellä, etten luovuttanu, kun heti alko lyömää tyhjää.
Joka aamu viimesen kuukauden ajan. Ehkä vähän pidempään, jo ennen kesää(?) en oo meinannu jaksaa koulu aamusin nousta sängystä, kun usein mun päivät on mitä on. Varsinkin iltasin vaikeita. Ja juuri aina sillon kun en sulje silmiäni ennen kello kahtakahta, jonka jälkeen alkaa hirvee ahistus, joka ilmeisesti johtuneen siitä, että alan olemaan hieman väsynyt, siltä päivältä, itseselvyys vai (?).
Eilen ja tänään on ollut kumminkin hieman helpompi ja kivempi päivä, vaikka pikku asiat on vähä ärsyttänyt, mutta ehkä se on sitä ihan normaalia arkea. Joskus oma pärstä inhottaa, joskus jonkun muun. Asioille ei aina, mutta usein kummiskin voi kans jotain. Eilen illalla, kun tulin kotiin, en edes muista syytä, miksi mulle tuli hymy huulille, sillain, että se kirjaimellsesti melkein ulottui korviin. En oo hymyilyt pariin viikkoon ollenkaan, ja kuukauteen kertaakaan aidosti. Myös tänä aamuna kun heräilin rauhassa, kävin jo aamusta jakamassa puolet lehdistä, meikkasin ja söin aamiaisen rauhssa. Lähdin kouluun rauhassa. Ja koulu matkalla näin ekana kaksi hyvää ystävääni- myös pienet asiat piristää, ja itse voi myös vaikuttaa siihen, piristääkö vai ei- ehkä se on jopa asenne kysymys ;).
Koulussa meni ihan jees. Äikän biseksuaalisuus esitelmä meni hyvin. Käyn tosiaan koulu psykologin luona säännöllisesti juttelemassa, sillä olen valmis laittaa itseni kuntoon tulevaisuuttani varten. Kävin sitten kans siellä ja kokeen jälkeen pääsimmekin sitten jo aiemmin kotiin tänään ja olin hyvän ystäväni kanssa. Kolmannen sellaisen kanssa <3. Ja neljännen :). Ensin Johannan kanssa koulusta keskustaan mäkkäriin syömään (yllätys) ja sen jälkeen, kun Johanna lähti bändi tunnillensa, niin olin Janitan kanssa keskustassa ja menimme hänen äitinsä töissä käymässä moikkaamassa häntä. Pienen seikkailun jälkeen vietettii siell' tovi ja lähdin sitten hyväll' mielel kotii ja kotimatkalla jäin sitten taas pohtii sitä, että onko tää mun aito iloisuus ja pirteys oikeesti tulossa takas ja tutnuuks iloisuus oikeesti nöin hyvältä. Tää teksti ja kuvat ei vaikuta ehk siltä, että oisin ilonen, mut kyl mä tavallaa oon. Puolet musta iloitsee, puolet itkee. Syynä saattaa olla se pelko, etteikö musta tulisi enää ikinä aidosti ilonen.
Mutta kuten oon joskus tainnut sanoa, ainakin ääneen mun ystäville, niin minä en ole sellainen persoona, että yhden vastoinkäymisen jälkeen satuttaisin itseäni tai luovuttaisin. Sellainen ei ole vahvuutta. Pystyn itsekin sanomaan, että vaikka kuinka oisin hajalla, vaikka kuinka itkisin, vaikka kuinka olisin uupunut, mussa on pieni liekki joka antaa valoo silti aina, se ei oo sammunut.
Se mitä oon kans huomannut, niin, se miten itse kärsit, se ei oo muilta helposti piilotettavissa. Mä luulin, et kukaan ei huomaa, ja et kukaan ei välitä, luulin et jään yksin sen takia, et oon surullinen tai olin, mut oon ollu enemmän yksin ihan vain oman itseni takia, omasta tahdosta, vaikka en ite sitä ain heti tajau, mutta se olen minä joka olen lähtenyt läheisteni luota ja aiheuttanu huolta heille. Ei toisin.
Kun olet surullinen tai asiat ei suju, älä jää yksin, vaan mene ystäväsi, rakkaasi, tuttusi, siskosi, veljesi, mummisi, isäsi, äitisi luo ja kerro, että voit huonosti. Jos et sano mitään, ilman että itse edes älyät, juuri mainitsemani henkilöt ovat ne, jotka kärsii enemmän kuin sinä, vaik sitä ei heti tajua. Tässä vastaus, jos joskus mietit miksi riitelet usein ystäväsi tai vaikka vanhempiesi kanssa, Heillä on huoli jaksamisestasi, he kärsivät, eikä välttämättä osaa aina haluamallasi tavalla auttaa tai tukea.
Huomenna sitten varmaan piän kokeen jälkee pelkkää perus vapaa päivää ja perjantaina kun meillä on toinen vapsupäivä viellä putkeen, niin aherran koululla sitten koulutehtävien parissa, ja viikonloppuna varmaan näen poikaystävääni ja ystäviäni todennäkösesti. Saa nähdä. Heipsun ihanat!
Miira