Moikka. Helmikuu on takana,kuten negatiivisuus ja kaikki muu huono ajatus ja huonot jutut ovat nyt ohi,en jaksa pyöriä niissä enään,eikä tarvitsekaan,kun ei ole mitään huonoa enään.
Oon aivan sairaan onnellinen,koulussa menee hyvin,koe numerot alkaa nousta,tiistaina teen yhteishaun,tunnilla keskityn tehtäviin,kotona on ihaninta ku missään muualla,vietän enemmän kun moneen vuoteen aikaa perheeni kanssa,äitin kanssa menee hyvin,mulla on parantunut itseluottamus aivan huimasti,sekä en ajattele enään mitään,mikä saa mut sekasin ja en itke niin paljoo enään.
Välillä mulla saattaa olla hetkii,kun sekoon ja itken ja raivoon,esimerkiksi ask.fm juttujen takia,jos mulle sanotaan,et miks oot ton ja ton takii ku välil sit ajattelen et oks mus joku vika vaik tiedän ettei oo ja saatan ylireagoida siihen tai sitten jäädä miettii esim niit sanoi mitä mun laseist sanotaa blogis.
Välil itken iha sairaast yhtäkii vaa isäni takia,joka on nyt erittäin huonossa kunnossa ollu 3 päivää sairaalassa,mulla on niin kamalan ikävä sitä,mut teen kaikkeni,et se on ylpee musta vaik ei ois joka ilta ja päivä ja aamu mun kanssa. Ihminen jota rakastaa eniten suunillee koko maailmas ni on vaikee elää ilman,koita jaksaa Isi <3 Oot mun paras kaveri ja rakastan sua,lupaa et tuut takas,isin tyttö :') <3
Ens viikolla pitäis tehä yhteishaku,jonka olin jo maanantain tekemäs mut yhtäkii en vaa tehny sitä,pitäs kans panostaa kunnol nyt kokeisii,koska ne on ainut asia mun kohalla jotka nostaa mun KA.
Miira